Sen jälkeen poistui hän nopeasti huoneesta. Tönne puhui puolisonsa ja anoppinsa kera perheen asioista ja teki kaiken minkä voi pitääkseen rohkeutta yllä. Lujalla luottamuksella polvistuivat he rukoukseen; he kutsuivat sotapapin antamaan synninpäästön ja ehtoollisen neljän aikaan aamulla.
Hän tuli heidän luokseen Hemming Gaddin vankihuoneesta, missä oli viettänyt koko yön. "Minulla oli enemmän opittavaa häneltä kuin hänellä minulta", sanoi hän. Pappi jäi heidän luokseen viimeiseen saakka. Mutta eron hetkenä, silloin petti mielentyyneys, Tönne herra suuteli vielä kerran melkein elotonta puolisoaan huulille, syleili anoppiaan ja riensi pois. Hemming Gadd kohtasi hänet iloisin kasvoin. "Jos minulla olisi vaali vapaana", sanoi hän, "niin en kieltäytyisi siitä onnesta, joka nyt minulle tarjotaan."
Molemmat menivät miehinä kuolemaan; he menivät todistamaan siitä hallitussuunnasta, joka nyt oli Ruotsissa vallalla.
13.
TÄHÄN ASTI, EI EDEMMÄKSI.
Kustaa Trolle palasi Ekholmaan kuninkaan ollessa matkalla Kööpenhaminaan; virkaansa ei hän välittänyt astua ennenkuin kruunauksen jälkeen.
Piispa Jöns Antinpoika seurasi häntä. Tämä mies, joka alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta tietojensa ja terävän päänsä avulla oli kohonnut piispan paikkaan, sai kuninkaaltaan luottamustehtävän, joka pani hänen oveluutensa aika kovalle koetteelle. Oli näet todistettava kuninkaan laillinen oikeus Ruotsin kruunuun.
Yhdessä Kustaa Trollen kanssa oli riidanalainen kysymys ratkaistava, ja Ekholman piti arkkipiispa soveliaimpana neuvottelupaikkana. Siellä tapaammekin molemmat miehet kiintyneinä vilkkaaseen keskusteluun.
"Hänen armonsa ei tahdo tietää mistään kuninkaanvaalista", virkkoi
Kustaa Trolle.
"Ei tietysti, sillä se olisi ristiriidassa hänen aikeittensa kanssa tähän maahan nähden."