"Mutta se voi olla taivaskin!"
"Niin, se on totta!"
"Ja helvetti!"
"Monelle on se sellainen!"
"No niin; siinä näkymättömässä maailmassa, joka meitä ympäröi, on niin taivaansa kuin helvettinsäkin, mutta älkäämme etsikö niitä ylhäältä älkäämme alhaalta, vaan kaikkialta, missä olemme! Ja tästä näkymättömästä maailmasta, joka meitä ympäröi, kuiskaillaan neuvoja meidän korvaamme. Riippuu itsestämme, hylkäämmekö neuvot vai kuulemme niitä."
"Tahdotteko tulla sellaiseksi neuvonantajaksi?"
"En, kiitos, mutta on niin äärettömän monta, jotka riippuvat kiinni maailmassa ja sen hyörinässä tai joilla on ystäviä huolehdittavana. Nämä jättävät vähitellen tilaa toisille, ja niin menee elämä menoaan ikuisessa vuorovaikutuksessa."
Keskustelun katkaisi vartija, joka saapui Hemming tohtoria noutamaan.
Tämän poskilla häivahti puna. Hän meni Gunilla rouvan luo, puristi kunnioittavasti hänen kättään ja kiitti osoitetusta hyväntahtoisuudesta.
Molemmat puolisot sulki hän syliinsä. "He eivät ole nyt kaksi, vaan yksi!" sanoi hän.