"Sitä ei hän ollut sanonut, mutta hänen muutamista sanoistaan päätteli hänen armonsa hänen menneen Taalainmaahan."
"Hän tekee oikein!" sanoi Kristina melkein itsekseen.
"Mutta meillä ei siihen ole mitään osaa", puuttui Joakim Brahe puheeseen. "En ole kuullut siitä mitään ennenkuin nyt."
"On luonnollista, että kuningas saa tiedon kaikista hänen hommistaan", sanoi Magnus Gren. "Ja sentähden ei ole mahdotonta, että hän tahtoo päästä varmuuteen Kustaa herran lähimpiin sukulaisiin nähden; olen sentähden sitä mieltä, että teidän pitäisi lähteä kaupungista."
"Se olisi samaa kuin tunnustaa itsensä syylliseksi!"
"Ei lainkaan, ainoastaan välttämätöntä varovaisuutta."
"Mikään epäluulo ei ole vielä tahrannut nimeäni", sanoi Sigrid rouva entisen ylpeytensä vivahduksella. "Enkä aio väistyä sellaisten tähden."
"Hänen armonsa tuntui pitävän välttämättömänä, että Kristina rouva lähtee täältä", sanoi Johannes. "Ja luulen, että hänellä on pätevät syynsä."
"Entisen nurjamielisyyden aikaan ei voinut ihmetellä, vaikka kuningas oli epäluuloinen", sanoi Erik herra, "Mutta nyt puhaltaa toinen tuuli, kansa hurraa hänet nähdessään; valtaneuvosto on täydellä luottamuksella hyväksynyt kaikki hänen toivomuksensa."
"Ja kaupunki antanut hänelle kallisarvoisen kunnialahjan!" lisäsi
Joakim herra.