"Ette tahdo siis lähteä täältä?" sanoi Johannes surullisella äänellä.
"Herrani ei tahdo!" vastasi Cecilia rouva.
"En!" virkkoi Erik herra. "En usko täällä olevan vaaraa tarjolla. Mutta jos niin olisikin, katson velvollisuudekseni seista paikoillani, koska kerran olen ollut ensimäisten joukossa kannattamassa sopimusta."
"Kuningas on huomiseksi, keskiviikoksi, kutsunut ei ainoastaan valtaneuvokset, vaan myös pormestarit ja raatimiehet, piispat ja muita herroja ja miehiä sikäli kuin tilaa riittää. Luulen, että hän aikoo ilmoittaa, keille herroille poissaollessaan uskoo hallituksen ja antaa linnaluvan."
"Vala pakottaa hänet valitsemaan ruotsalaisten joukosta, ja viisaus vaatii sitä."
"Sitten riippuu siitä, kuinka sovitaan vallan jakamisesta."
"Siinä luulen piilevän suurimman vaaran."
"Teidän luottamuksenne on sangen suuri, jalot herrat", puuttui Maunu Gren puheeseen. "Mitä sellaisesta herrahallituksesta on parempia toiveita nyt kuin Maunu kuninkaankaan aikaan? Minä ainakin, jollen katsoisi velvollisuudekseni jäädä jänne, asettuisin mieluummin niiden talonpoikain etunenään, jotka eivät vielä ole laskeneet aseitaan. Kalmari pitää puoliaan, Göksholma puolustautuu yhä urhoollisesti; totisesti voi sanoa, että vaikka tuo suku kerran sai aikaan isänmaalle suunnattoman vahingon, niin maksaa se nyt täydellisesti velkansa!"
"Anna Bjelke!" huudahti Kristina kyynelsilmin. "Nyt ymmärrän sinut!"
"Niin, hän on todellakin suvun hyvä enkeli", lisäsi Maunu Gren.