"Tahdon piakkoin matkustaa Upsalaan ja vierasten miesten läsnäollessa vaatia hänen vastaustaan ja selitystä hänen osoittamansa ynseyden johdosta."
"Minua haluttaisi seurata."
"Tehkää se!"
"Mutta jollen voi pidättää suutani."
"Silloin teette pahan entistään pahemmaksi."
"Sitten odotan täällä Tukholmassa paluutanne."
Ja tapansa mukaan matkusti Sten herra pienen seurueen kera Upsalaan, mutta arkkipiispa ei ollut tietävinään, että hänen vanhan tavan mukaan oli majoitettava valtionhoitajaa, vaan tämä sijoittui erääseen kaupungin ulkoreunalla olevaan luostariin.
Mutta heti sen jälkeen kutsui hän koolle kaupungin pormestarin ja neuvoston ja sanoi heille, että hän tahtoi heidän läsnäollessaan kohdata arkkipiispan ja tulisi se tapahtumaan jo samana päivänä kirkon sakaristossa. Tästä lähetettiin sana ylipapille, joka lupasi tulla omana määräämänään aikana.
Sten herra mukautui siihen mielellään; seurassaan ainoastaan uskollinen Jöns Jönsinpoika ja muutamia asemiehiä ja palvelijoita, niiden joukossa Esbjörn, lähti hän määrättyyn kokouspaikkaan. Hyvän hetken määräaikaa myöhemmin saapui hänen armonsa arkkipiispa, seurueenaan niin suuri joukko ritareita, asemiehiä ja hovipoikia, että suurimman osan heistä täytyi jäädä kirkon ulkopuolelle neuvottelun ajaksi.
Valtionhoitaja ojensi viholliselleen kätensä tervehdykseksi, mutta tämä tuskin viitsi sitä koskettaa.