"Epäröimättä?"
"Kuten tulee uskollisen palvelijan!"
Mutta kuninkaan palava katse ei häntä jättänyt. "Kuulkaahan", sanoi hän hymyillen. "Tahdon antaa teille hyvän luonnonvahvikkeen. Uskollinen Didrikini on seisova rinnallanne, kun esitätte syytöstänne; jos petätte tehtävässänne, upottaa hän minun linkkuveitseni selkäänne. Katsokaas, terä kelpaa!"
Hieno terä välkkyi arkkipiispan silmien edessä, mutta hän ei räpäyttänyt silmäänsäkään, sanoi vain: "En ollut ansainnut tätä kuninkaaltani!"
"Ettekö?"
"Tekoni tulevat puhumaan!"
"Siihen olenkin parhaiten tyytyväinen. Mene, Didrik, ja ilmoita meille, kun aika on käsissä!"
* * * * *
Suuressa linnansalissa oli suuri joukko valtaneuvoksia ja muita ylhäisiä herroja ja naisia sekä arvossapidettyjä porvareita. Kaikki olivat iloisia mieleltään heille osoitetun ystävällisyyden, tähden; jokainen näki tulevaisuuden mitä kirkkaimmassa valossa ja tuumi itsekseen tai lähimpäinsä kanssa, mitä omasta kohdastaan pyytäisi kansa rakkaalta kuninkaalta.
Kristina rouvaakin oli kohteliain sanoin pyydetty tulemaan; kuningas halusi saada häneltä erinäisiä tietoja; samoin olisi hänen armostaan mieluista nähdä tässä tilaisuudessa myös Sigrid ja Cecilia rouvat. Viimeksimainittu ajatteli, että hän mahdollisesti voisi sanoa hyvän sanan ymmärtämättömän poikansa puolesta, ja vanhus näki mielellään jotakin juhlallisuuksista.