Mutta Kristina rouva otti mukaansa papereita, jotka mahdollisesti saattoivat antaa aihetta huomautuksiin, erittäinkin Kustaa Trolleen nähden, joka nyt oli suuressa suosiossa.
Kun nämä kolme jaloa rouvaa astuivat saliin, vaikeni äänekäs pakina ja kaikki nousivat Kristina rouvaa tervehtimään. Ja kun hiljainen pakina jälleen alkoi kohdistui se kaikilla tahoilla häneen.
"Mutta mitä nyt? Kas, kuinka kaikki ovet suljetaan!" sanoi äkkiä muuan porvari toiselle.
"Luullakseni, Jumala minua auttakoon, portit myös", virkkoi toinen.
Tosiaankin oli laita niin. Portit olivat suletut. Ne avattiin niille, jotka tahtoivat tulla sisään. Mutta kas, kas! Kokonainen parvi tahtoi tunkeutua ulos, mutta heidät ajettiin takaisin pyssynperillä.
"Mitä on tekeillä?"
"Onko jotakin tapahtunut?"
Nyt ei enää pakinoitu ääneen, mutta kuiskailtiin sitä enemmän.
"Onkohan mitään vaaraa?"
"Kristina rouva näyttää yhtä tyyneltä kuin ennenkin."