Silloin lennähti hänen katseensa yli kokouksen, se viivähti muutaman sekunnin Kristinassa ja valtaneuvoksissa, jotka istuivat hänen lähellään.
Herra Erik Abrahaminpoika oli huomaavinaan silmänräpäytyksen, kun kuningas katsoi häneen. Sitten osoitti hän Strengnäsin ja Skaran piispoille saman kunnian. Mathias herra kumarsi aina maahan saakka; Tanskan kuningas oli tullut siksi jumalaksi, jolta hän odotti palkkaansa.
Salainen levottomuus ja haudanhiljaisuus vallitsi salissa.
Silloin astui arkkipiispa valtaistuimen eteen; hän vaati hyvitystä kaikesta siitä, mitä hän, herra Jaakko Ulfinpoika, Otto piispa ja muut olivat kärsineet sekä muistutti kuningasta siitä valasta, jonka oli vannonut: suojella kirkkoa.
Kuninkaan kysymyksen johdosta, mistä hän valitti, kutsuttiin muuan Upsalan kaniikki, jolle Kustaa herra antoi syytekohdat sisältävän paperin ja tämä sai käskyn lukea sen.
Syytekirjoitus sisälsi, että häntä vastaan olivat tehneet suurta vääryyttä ja väkivaltaa herra Sten Sture vainaja, hänen leskensä Kristina rouva ja monet läsnäolevat valtaneuvokset ja miehet, samalla kuin he olivat rikkoneet kirkon rauhan ja sortaneet sen miehiä — vanhaa arkkipiispa Jaakkoa ja Vesteråsin Otto piispaa — jonkatähden he myös olivat joutuneet kirkonkiroukseen. Sen jälkeen luettiin myös pannajulistuskirje herra Sten Sturea ja hänen apurejaan vastaan. Tämän nojalla selitti Kustaa herra, että yllämainitut herrat olivat suletut pois pyhästä kirkosta ja pidettävät kerettiläisinä, joita kuningasta kruunauksessa vannomansa valan nojalla vaadittiin rankaisemaan.
Kuningas kysyi, mitä hyvitystä arkkipiispa tästä vaati.
Tämä pyysi rahakorvausta omasta ja Jaakko herran puolesta, yhteensä 500,000 markkaa hopeassa, ja lisäksi Stäketin rakentamista ennalleen.
Salissa kuului äänekästä sorinaa.
Kuningaskin rypisti kulmiaan, ja antoi piispalle aiheen lisätä, että hän taivuttaisi Jaakko herran hieman alentamaan vaatimuksiaan.