Sen jälkeen kääntyi jalo herra onnettomuustovereihinsa ja sanoi kuuluvalla äänellä:
"Rakkaat ystävät, Jumala on laupeudessaan lähettänyt meille yhden palvelijoistaan; ettekö tahdo, että hän valmistaa meidät kaikki viimeiselle matkalle?"
"Kyllä, kyllä!" huusivat kaikki ylen äänekkäästi.
"Jättäkäämme siis kaikki maalliset ja ajatelkaamme ainoastaan iäisyyttä", lisäsi Erik herra. "Minulle on tosin tarjottu armoa, kas tässä kuninkaan omakätinen allekirjoitus, mutta kanssaveljeni ovat kunniallisia herroja, ja Jumalan nimessä tahdon kuolla heidän kanssansa."
Näin sanoen repäisi hän pergamenttiliuskan kahtia ja heitti lattialle.
Kuului ihailun hälinää.
"Ja nyt, jalot herrat, alkakaamme!"
Isä Johannes oli valmis ja alotti hartaan rukouksen.
Puolipäivän rinnassa avautuivat jälleen ovet linnansaliin, suuri joukko sotaväkeä astui sisään Klaus Billen ja Didrik Slagheckin johdolla. He tapasivat vangit polvillaan ja Johanneksen heitä siunaamasta.
"Mitä tämä on!" huusi Didrik Slagheck. "Kuinka pappi on tullut tänne?"