Kuului yleinen kauhun huuto! Kaikki hypähtivät luo.
Erik Juhananpoika otti hänet syliinsä.
"Anna hänelle anteeksi, o Jumalani!" Näin sanoen jätti jaloin sielu maallisen tomumajansa käyden itse tietä, jonka oli niin monta kertaa näyttänyt muille.
Ja hänen esikuvaansa seuraten lähtivät toisetkin rohkeasti taipaleelle.
Jo ennemmin oli kuningas valepuvussa ja miestensä ympäröimänä mennyt raatihuoneelle, josta hän tahtoi eräästä ikiomasta katsella näytelmää. Parvekkeella seisoi joukko herroja peittäen ikkunan takana seisovan kuninkaan joukkojen katseilta.
Suurtorilla muodostivat kuninkaan sotamiehet keihäsaidan, ja sen sisäpuolella seisoi pyöveli paljastetuin miekoin. Kuninkaan käskystä oli kuulutettu torvia toitottaen, että jokaisen oli tultava torille näkemään, mihin kuningas aikoi ryhtyä, ja väki oli virrannut torille keihäsaidan ympärille.
He näkivät linnanporttien avautuvan.
"Katsokaas!" huusi muuan vanha työmies. "Tuolla tulevat piispat sotamiesten vartioimina…"
"Herran tähden, hehän ovat kahleissa!"
"Katsokaas ritareita, jotka tulevat edeltä!"