"Ja tämän olet itse kuullut, Esbjörn?"
"Omin korvin olen kuullut heidän hylkäävän oman herransa ja sitoutuvan tallaamaan hänet ja kaikki hänen kannattajansa maahan maan tasalle! Jos minulla olisi ollut ladattu pyssy, en vastaa, etten olisi sitä laukaissut korkeimman kavaltajan kalloon. Vaikkapa se olisi maksanut iankaikkisen autuuteni, niin siten kenties olisin pelastanut heraani hengen!"
Rehellinen palvelija puristi raivoissaan kätensä nyrkkiin, ja suuret kyynelkarpalot vierivät pitkin hänen poskiaan.
Kristina rouva pani tyynnyttäen kätensä hänen olalleen. "Hyvä Jumala voi kyllä häntä suojella", sanoi hän, "sen näemme siitäkin, kun hän on antanut Sten herralle niin uskollisen palvelijan."
"Minä voin niin vähän!"
"Olet varoittanut!… Se on jo paljon."
"Oletko kuullut mitään siitä, miten Kristian kuningas aiotaan toimittaa tänne maahan?" kysyi Jöns Jönsinpoika. "Se näyttää olevan vanha suunnitelma, jonka Kaarina Eliaantytär sai selville."
"Minä puhun siitä hänen kanssansa", sanoi Kristina. "Olen kuullut, että on ryhdytty neuvotteluihin venäläisten kanssa, niin että odotetaan heidän hyökkäävän toiselta puolen ja tanskalaisten toiselta."
"Yhäkö hän jatkaa Stäketin linnoitusta?"
"Niin, kaikin voimin."