"Sitä odotinkin!"
"Öisin tuodaan sinne ruokatavaroita suurin kuormin, usein tuodaan monta kuormaa samalla kertaa."
"Hän odottaa piiritystä."
"Kauan ei kestä, ennenkuin hän jättää rauhan varjonkin", jatkoi Esbjörn. "Hänen koko olennossaan ilmenee sellainen levottomuus aivan kuin paholaisen vaaniessa saalistaan."
"Onko sinun aikomuksesi palata sinne?"
"Vanha lohikäärme, vanki näet, lupasi ilmoittaa minulle, mitä on tapahtunut poissaollessani, kun vain tahdon tulla takaisin. Hän vihaa pääpappia yhtä suuresti kuin minäkin ja on sitä paitsi niin ahne, etten ole kuunaan nähnyt hänen veroistaan."
Mutta Kristina rouva ja linnanpäällikkö eivät tätä kuunnelleet: he neuvottelivat mihin oli ryhdyttävä, ja varma lähetti lähetettiin viemään Sten herralle kirjeitä, joissa kerrottiin mitä oli tapahtunut.
Esbjörn lähti seuraavana yönä Stäketiin, mutta päivän tultua pysyttäytyi hän piilosalla.
Liittoutuneet eivät itsekään voineet pitää salassa tekemiään päätöksiä. Niin Tukholmassa kuin maaseudullakin levisi huhu arkkipiispan ja herrojen vehkeistä, puhuttiinpa jo, että Stäket piiritettäisiin, ja niin vähässä määrin oli Kustaa Trolle osannut saavuttaa suosiota, etteivät häntä kohtaan tunteneet osanottoa muut kuin hänen omat puoluelaisensa.
Syntyi yleinen levottomuus mielissä; odotettiin uutta sotaa ja lisäksi vielä sisäistä; kaikkien ajatukset kääntyivät nyt pelolla siihen, mitä oli tuleva.