Kuumeisella levottomuudella odotti arkkipiispa viestejä ja kirjeitä; kaiken tahtoi hän tietää, ja hänelle oli sanomaton helpotus, kun hänellä oli läheisyydessään henkilö, jonka kanssa saattoi tästä luottavasti keskustella. Kaikesta, mitä tapahtui, ei mikään lyönyt häntä sellaisella hämmästyksellä kuin se, että itse piispa Hannu Brask oli sanonut irti kuuliaisuutensa Kristianille ja ruvennut Kustaan mieheksi.
"Brask, joka ei koskaan ole toiminut ilman suunnitelmaa", sanoi hän, "on pitänyt Kristianin asian toivottomana."
"Enimmän miellyttää minua se, että hän on pelottomasti asettunut
Kustaa herran puolelle", vastasi Elsa.
"Minä tein sen vielä aikaisemmin, kun päästin hänet täältä menemään."
"Mutta siitä on johtunut teille suurta levottomuutta."
"Tosin kyllä, mutta nyt ilahuttaa minua, etten asettunut urheaa soturia vastaan."
Hyvät viestit ja Elsa Possen läheisyys saivat vanhan elämänlampun vielä kerran leimahtamaan. Jaakko Ulfinpoika tuumi, että hän oli melkein terve, mutta hän pysyi vuoteessaan, kenties pelosta, että Elsa muuten jättäisi hänet.
Tanskasta saapui vuoden 1523 alussa melkein uskomattomia uutisia. Kuninkaan setä, joka oli asettunut kapinallisten juuttien etunenään, oli heti sen jälkeen huudattanut itsensä kuninkaaksi, ja Kristian oli menettänyt silloin niin mielenmalttinsa, että kuningattaren ja muiden lähimpiensä kera oli viipymättä purjehtinut Saksaan apua etsimään.
Vähäistä ennen oli hän teloituttanut Didrik Slagheckin; samoin kerrottiin, että Jöns Antinpoika oli joko tapettu tai sulettu vankeuteen. Kustaa Trolle oli yritettyään sotia Kustaa Erikinpoikaa vastaan, vihdoin ollut pakoitettu pakenemaan Tanskaan hänkin, eikä kukaan tiennyt oliko hän seurannut kuningasta, mutta poissa hän vain oli.
Mutta niin merkillistä kuin tämä kaikki olikin, ei se tehnyt niin syvää vaikutusta Jaakko Ulfinpoikaan kuin se uutinen, että kuningatar Elisabeth salaa suosi Lutherin kerettiläisoppia ja että muuan protestanttinen pappi oli saanut kenenkään koskematta saarnata Kööpenhaminassa. "Silloin ovat he tuominneet itsensä perikatoon. Kirkon pannasalama on iskevä heihin!" huudahti piispa hujauttaen vapisevaa kättään.