Silloin nousi Johannes Laurentius ja sanoi, että moisella epäluottamuksella oli arkkipiispaa syvästi loukattu; sen sijaan, että olisi auliudella koettanut saavuttaa hänen luottamustaan, oli valtionhoitaja heti heittänyt hänelle taisteluhansikkaan vasten kasvoja, ja sellaista loukkausta ei hän voinut eikä saanut sallia.
Yhä useammat arkkipiispan ystävät ja puoluelaiset esiintyivät viittauksin, ettei valtionhoitaja ollut koskaan ollut herra Kustaa Trollen ystävä, vaan koettanut häntä vastustaa kaikessa missä oli voinut. Se kummastus, jota valtionhoitaja ei ollut voinut salata, kun herra Kustaa Trolle sai yksimielisen kutsumuksen arkkipiispanvirkaan ilmaisi hänen sisäisimmän mielensä ja hänen salaisen ynseytensä; mutta vaalin odottamattoman tuloksen olisi pitänyt osoittaa hänelle, että se vaikutusvalta, minkä hän luuli itsellään olevan, ei ollut kyllin mahtava estämään sitä, mikä oli koko kansan hartain toivomus.
Sten herran avoin, ujostelematon katse siirtyi toisesta esiintyvästä puhujasta toiseen; hänen ei johtunut mieleensäkään keskeyttää heidän sanatulvaansa, tosin huomasi väliin hämmästyksen ilmeen vilpittömillä, kauneilla kasvoilla, mutta ei vähintäkään tyytymättömyyttä tai ynseyttä.
Kun syytökset näyttivät olevan lopussa, kysyi hän eikö kenelläkään ollut mitään lisättävää; hän mielellään tahtoisi kuulla ne kaikki yhdellä kertaa vastatakseen niihin samassa lausunnossa.
Mutta kun kaikki pysyivät vaiti, silloin teki hän seikkaperäisesti selkoa menettelystään arkkipiispaan nähden, aina ensi hetkestä, kun kysymys herätettiin Jaakko herran erosta ja Kustaa Trollen valitsemisesta hänen seuraajakseen. "Muistan aivan hyvin", sanoi hän, "että eräänä päivänä syksyllä 1514, kun oleskelin Upsalassa, tuli tuomiorovasti Kristoffer luokseni tuoden arkkipiispa Jaakolta pyynnön, että kävisin hänen luonansa aterian jälkeen. Menin sitä ennen ja keskustelin hänen armonsa kanssa uutimien takana, kuten hän toivoi. Hän sanoi minulle silloin, että hän vanhuutensa tähden tahtoi erota piispanvirasta ja kysyi ketä pidin parhaimpana sijalle. Minä vastasin heti, etten tiennyt siihen ketään parempaa kuin hänen armonsa itsensä niin kauan kuin Jumala katsoi otolliseksi suoda hänelle elinpäiviä.
"Muutamia viikkoja myöhemmin tuli herra Erik Trolle Tukholmaan ja pyysi minua puoltamaan arkkipiispa Jaakolle ja tuomiokapitulille poikaansa arkkiteininvirkaan. Suostuin heti siihen, sillä tiesin, että Kustaa herra oli arkkipiispalle rakas ja tahdoin sitä paitsi mielelläni täyttää Erik herran toivomuksen. Mutta muutamia kuukausia sen jälkeen tuli tämä jalo herra uudestaan, mukanaan kirjoitus arkkipiispa Jaakolta, joka ilmoitti kapitulin kera päättäneensä valita herra Kustaa Trollen arkkipiispaksi.
"Tämä ei ollut tapahtunut yksissä neuvoin minun kanssani, mutta minä taivuin herrojen toivomukseen, jäsenkirjeluonnoksen, jonka arkkipiispa Jaakko laati pyhälle isälle, hyväksyin ja allekirjoitin minäkin hänen armonsa pyynnöstä ja siten valmistaakseni ilon herra Kustaa Trollelle!"
Kuului hyväksymisen surina kautta kokouksen, avoin, rehellinen selitys oli saavuttanut kaikkien tunnustuksen, jokainen ymmärsi, ettei tässä ollut mitään vilppiä.
Sen jälkeen teki valtionhoitaja selkoa Stäketin läänistä. "Ennenkuin kirjoitin Roomaan", sanoi hän, "oli arkkipiispa Jaakko luvannut minulle, ettei hän jättäisi Kustaa herran haltuun Upsalan tuomiokirkkoa, ei arkkipiispanistuinta eikä mitään muuta, ennenkuin tämä oli vannonut uskollisuutta Ruotsin kruunulle ja minulle. Kuinka tämä lupaus oli pidetty, sen tietää hänen armonsa paraiten ja sen voitte te kaikki todistaa.
"Olin tosin odottanut, että arkkipiispa Kustaa noudattaisi kutsukirjettäni ja saapuisi tänne meille kaikille vakuuttamaan uskollisuuttaan valtakuntaa kohtaan ja vannomaan neuvosvalansa, kuten laissa säädetään. Keitä hänen armollaan on neuvonantajina tai mitä hän tarkoittaa, sitä en tiedä. Mutta tämän kaiken tahdon kirjoittaa paperille, niin ettei kukaan voi väännellä sanojani, kuten äsken on tapahtunut teidän kaikkien kuullen. Jos joku tahtoo levittää minusta arvottomia huhuja tai sanoa, että olen toisin esiintynyt hänen armoonsa nähden, niin on avoin kirjeeni osoittava, että moiset syytökset ovat vääriä."