"Keneltä?"
"Emännältäni!"
"Hän on matkustanut Kööpenhaminaan?"
"Ja jääkin sinne."
"Ja jättää teidät pulaan, kärsimään juonittelujensa seuraukset?"
"Olen siihen tyytyväinen, nyt saan toimia kuten hyväksi katson, pelottomasti…" Hän purskahti uudestaan itkuun. "En pahimmallekaan vihamiehelleni toivo, mitä olen saanut kärsiä", nyyhkytti hän.
"Eikö miehellä täydy olla tarmoa viedä tahtonsa läpi?" kysyi valtionhoitaja melkein halveksivasti.
"Ah, herra, naiset voivat olla joko enkeleitä tai paholaisia, teidän osaksenne on tullut edellistä lajia, minun jälkimäistä!… Kuinka te voitte tuomita."
"Teidän on valmistuttava matkalle Tukholmaan, herra ritari."
"Siihen olen heti valmis. Tulen terveeksi heti, kun pääsen sinne. Teidän ja valtaneuvosten läsnäollessa tahdon paljastaa ne kavalat juonittelut, joita Stäketissä ja Ekholmassa harjoitetaan."