"Kutsukaa sitten palvelijanne ja laittautukaa kuntoon."
"Valtionhoitaja kirjoitti Jöns Jönsinpojalle, että sairasta ritaria oli hoidettava mitä huolellisimmin, ja emäntäänsä pyysi hän väliin käymään hänen luonaan. Hän on nähnyt paljon pahaa, mutta nyt halajaa hän hyvää ja sentähden luulen hänelle olevan lohtua sinun näkemisestäsi."
Nähtyään linnanpäällikön lähdön jätti hän linnanisännyyden ritari
Erik Sparrelle ja lähti heti sen jälkeen Vesteråsiin.
Pikaviestillä oli hän jo edeltäpäin kutsunut rahvaan koolle ja teki pontevin sanoin selkoa siitä, mitä oli tapahtunut.
Taalalaiset pudistelivat päitään; heidän mielestään oli heidän rakas Sten herransa toimittanut kaiken hyvin, ja he kysyivät mitä hän tahtoi heidän tekevän.
"Olkaa valmiit!" vastasi hän. "Vihollinen voi olla oven edessä, milloin vähimmän häntä odotamme."
Sen lupasivat he kättä lyöden, ja niin hän erosi heistä.
Ainoastaan muutamiksi tunneiksi jäi hän Vesteråsiin. Märta rouva oli muuttanut sieltä poikapuoltensa luo Kööpenhaminaan, siellä ei mikään häntä pidättänyt.
Nyt lasketettiin täyttä laukkaa Svartsjöhön, joka oli ainoastaan peninkulman päässä Stäketistä. Ryhdyttiin heti tarpeellisiin toimenpiteihin Stäketin saartamista varten, mutta valtionhoitaja kirjoitti myös tuomiokapitulille Upsalaan ja kehotti sitä taivuttamaan arkkipiispaa heti jättämään kavalat juonittelunsa.
Mutta tuomiokapituli ei suinkaan ollut halukas noudattamaan valtionhoitajan toivomusta. Se teki verukkeita, puolustautui sillä, ettei voinut mitään, ja koetti sillävälin haalia kannattajia arkkipiispalle.