"Se ei viivy kauan. Vielä kerran lupaan kirjoittaa herra Kustaa Trollelle ja sanoa hänelle, että jos hän heti tahtoo palata tuomiokirkkoonsa ja muuten käyttäytyä kuten oikean arkkipiispan tulee ja sopii, silloin tahdon hänet pitää kunnioitettavana isänäni ja kristillisenä herranani mutta jollei niin tapahdu, ilmivihollisenani, jota minun kirkon ja isänmaan tähden täytyy vastustaa."
Niin erosi hän arkkipiispasta, lujasti ja vilpittömäsi tahtoen säilyttää rauhaa pyrkimällä Kustaa Trollen kanssa sovintoon.
Mutta jos rauha täytyi rikkoa, niin tiesi hän, että Ruotsin rahvas rakkaudella ja luottamuksella seisoi hänen apunaan vaikkapa jouduttaisiin otteluun uuden arkkipiispankin kanssa.
Vanhuksen oli vaikea käsittää, ettei tämä mies ollut ensimäinen Sten Sture, jonka hän oli nähnyt edessään Granin pappilassa. Näin terhakasti oli hänenkin tapansa esiintyä. Mutta että lapsesta, pojasta, jonka hän oli nähnyt kasvavan, oli voinut tulla sellainen mies, sitä ei hän ollut odottanut, ja jollei hän itse olisi nähnyt ja kuullut, ei hän olisi lainkaan uskonut sitä.
Lupauksensa oli hän — kenties ajattelematta — antanut mutta hänen oli se pidettävä. Isä Johanneskin oli saanut sen, ja tämä saattoi ilmestyä minä päivänä tahansa ja kysyä kuinka hän oli pysynyt siinä lujana… Missähän hän nyt mahtoi majailla, itsepäinen, jäyhä mies, joka mieluummin söi köyhien kanssa laihaa leipää kuin eli hyviä päiviä hänen armonsa arkkipiispan luona.
Väliin tapasi korkea herra itsensä mietiskelemästä etteiköhän isä Johannes itse asiassa elänyt onnellisempaa suruttomampaa elämää kuin hän itse. Silloin kaipasi hän häntä kaksin verroin, ikäänkuin siten saisi tilaisuuden ottaa osaa hänen onneensa.
Tähän aikaan päätti Sten Kristerinpoika surullisen elämänsä. Kristina rouva ilmoitti tästä kirjeessä herralleen "Hän sai lohdutusta läsnäolostani", kirjoitti hän, "mutta oli iloinen täältä päästessään; hartaasti oli hän pyytänyt ettei Sten herra soimaisi häntä siitä, mitä hän oli rikkonut ja itse oli hän kaikesta sydämestään antanut anteeksi vihamiehilleen. Olen kirjoittanut Pernilla rouvalle hänen herransa kuolemasta", lisäsi Kristina rouva; "se voi koitua hänelle herätykseksi, ja juuri sentähden toivon, ettei rakas herrani paheksu menettelyäni."
Vastaukseksi viimeiseen kirjeeseensä, jonka valtionhoitaja kirjoitti herra Kustaa Trollelle, kirjoitti tämä, että hän tahtoi määrätä yhtymispäivän Sten herran kanssa.
Kokous määrättiin pidettäväksi Arbogassa, mihin hän sanoi tahtovansa tulla. Jaakko Ulfinpoikakin aikoi sinne, sanottiin, jollei pakkanen kovin yltynyt. Kokous oli pidettävä vuoden 1517 alussa, mutta monet ihmettelivät, mitä arkkipiispa mahtoi tarkoittaa, kun tahtoi määrätä päivän Sten herran kanssa.
Kun kokous oli koolla eikä arkkipiispoista näkynyt kumpaakaan, tuli tämä puheeksi.