Kokouksen vielä jatkuessa saapui tieto, että Kristian kuningas oli syysmyöhällä Lyypekin satamassa anastanut muutaman ruotsalaisen laivan, joka oli ollut tavaralastissa. Laiva oli viety Kööpenhaminaan ja miehistö oli vangittu.
Uutinen herätti suunnatonta huomiota; nyt ei enää saattanut olla kysymystäkään ennen päätetystä kokouksesta Halmstadissa. Kun Kristian kuningas ei ollut pitänyt nimenomaan päätettyä aselepoa, ei saatettu luottaa hänen muihinkaan vakuutuksiinsa, ja äänekkäästi sanottiin, etteivät ruotsalaiset koskaan tahtoneet ottaa häntä herrakseen ja kuninkaakseen.
Sten herran rinnalla nähtiin koko kokouksen ajan hieno-, melkein hentopiirteinen nuorukainen. Se oli hänen emäntänsä sisarenpoika, herra Kustaa Erikinpoika (Vaasa) Hänen nuori sydämensä sykki lämpimästi isänmaalle, ja hän paloi halusta taistella sen vapauden ja itsenäisyyden puolesta; nähtiin hyvin, että oli odotettavissa taistelu Stäketin edustalla, ja hänen oli nyt veistettävä ensimäiset oppilaslastunsa valtionhoitajan johdolla.
* * * * *
Kaikesta, mitä tapahtui kokouksessa, sai arkkipiispa tiedon urkkijoiltaan. Hän kuohui kiukusta; häntä liikutti vähät, mitä herra Erik Trollen täytyi kärsiä hänen tähtensä, hänet saattoi kostonvimmaan se häväistys, joka isän vangitseminen oli hänelle, arkkipiispalle. Viha ja mielipuolisuus ovat toisiaan hyvin lähellä, ja on luultavaa, ettei ihminen, joka antautuu edellisen valtoihin, ole täydessä järjessään.
Hiljaisena, arvoituksellisena sulkeutui hän Stäketiin, jossa hän kulki kalpein kasvoin ja mustin tuumin, odottaen joka päivä saavansa Tanskasta ja Kristian kuninkaalta varman viestin, että verinen leikki oli alkava.
Arbogan kokous oli päättynyt, ja hän ihmetteli, mihin nyt aiottiin ryhtyä.
Silloin ilmoitettiin, että useita ruotsalaisia herroja kokouksen päätöksen johdosta pyysi päästä hänen puheilleen.
Hän antoi heidän odottaa jokseenkin kauan, ennenkuin alentui ottamaan heidät vastaan.
He olivat Hemming Gadd, Niilo Eskilinpoika ja Magnus Gren muutamain valtaneuvosten keralla.