"Missä olet ollut niin kauan, karkuri!" virkkoi hänen armonsa häntä syleillen.
"Maailma on suuri, ja minun luuni alkavat väsyä", vastasi Johannes.
"Ainoastaan alkavat, kun minun ovat upiuupuneet jo aikoja sitten! Jos minulla olisi sinun voimasi, en olisi epätietoinen, mitä minun on tehtävä."
"Ei teidän ole oltava nytkään, vaan vaikutettava niin kauan kuin voimanne sallivat."
"Tiedätkö, mitä tarkoitan?"
"Luullakseni petollista huoneenhaltijaa."
"Nyt käytät kovia sanoja."
"Minun täytyy."
"Tapasi ei ole tuomita ankarasti."
"Minua on siis uskottava, kun sen teen."