He katsoivat ihmeissään häneen.
"Miettikää tarkoin; en vihoittele, vaikkei kuka tulisikaan mukaan."
"Mutta te menette, herra?" kysyi Olavi.
"Yksin, jos tarvitaan."
"Minä tulen mukaan!"
"Minä myös! Minä myös!" säestivät kaikki muut; ainoakaan ei vetäynyt pois.
"Sitä odotinkin, mutta onhan teidän ensin saatava tietää, mistä taistelusta on kysymys. Vihollinen, jota vastaan meidän on taisteltava, on — rutto."
Äsken niin punoittavat posket kalpenivat, ja nuorukaiset katselivat hämmästyneinä toisiaan.
"Minä tiesin hyvin", vastasi ritari hymyillen, "että vihollisen nimi kauhistuttaa teitä, sentähden vapautan jokaisen lupauksestaan. Menkää takaisin Viipuriin ja odottakaa minua siellä! Onnea matkalle!"
Hän kääntyi poistuakseen huoneesta.