Tehtiin ehdotuksia, ja kaikki olivat taipuvaiset yksityisiin uhrauksiin.
Ritari otti kiinni heidän sanoistaan, hän kävi kovasti kimppuun, mutta kuinka lie kirvellytkin, ei kukaan irvistellyt vastaan, ja ritarin käsky, että jokaisen oli läänissään hoidettava asioita siten kuin parhaiten soveltui paikallisiin olosuhteihin, kannusti kaikkia keskinäiseen kilpailuun.
Kaikki arvelivat, että oli vaikein työ herättää eloon hervonneet voimat ja elämänhalu. Mutta kukaan ei rohennut lausua sisintä ajatustaan, että hän piti sen miltei mahdottomana.
"Sitten tahdon minä tehdä sen!" julisti ritari.
Koko joukko huusi yhdestä suusta, että hän oli ainoa, joka siihen pystyi, mutta mitä he todellisuudessa siitä uskoivat, sen jätämme sanomatta.
Jokainen vouti ja tuomari kiiruhti palaamaan vaikutuspiiriinsä; nyt oli osoitettava, että heillä oli ne ominaisuudet, jotka oikeuttivat maan tärkeimpiin asemiin.
Ritari oli tuonut mukanaan suuren parven asemiehiä ja aatelisnuorukaisia; ennen lähtöä kutsui hän heidät kaikki luoksensa ja sanoi:
"Ketkä teistä tahtovat seurata minua taisteluun elämästä ja kuolemasta?"
"Sen tahdomme tehdä kaikki!" huusivat he.
"Mutta ei ole kysymys taistelusta elävää vihollista vastaan, ja teillä on vähän kunniaa saavutettavissa."