Tämä vaikutti ratkaisevasti, nyt ei tahtonut kukaan jäädä pois, ja ritari hämmästyi nähdessään koko parven valmiina retkelle.
Hän hymähti, mutta ei virkkanut sanaakaan, antoi ainoastaan lähtömerkin.
Ratsastajat eivät saaneet säästää hevosia; niin kauan kuin tie oli jotakuinkin hyvää, lasketettiin täyttä laukkaa ja sitten karuja maita ja sankkoja metsiä niin nopeasti kuin voitiin. Iltamyöhällä saapui retkikunta suurehkoon kylään tai kauppalaan; se oli Naantali, ja tiedettiin, että täällä ja ympäristössä oli rutto tehnyt suurta tuhoa.
Pappilassa tiedettiin vieraiden saapumisesta, eikä ruuasta ja juomasta ollut puutetta. Ritari neuvoi seuralaisiaan menemään aikaisin levolle, huomisaamun koittaessa oli työ alkava. He tottelivat, mutta heidän aavistuksensa eivät juuri olleet iloisia, ja koskaan ei ole sen synkempi ja vakavampi mieliala seurannut runsasta ateriaa.
Ritari oli kauan valveilla keskustellen isäntänsä kanssa. Tämä sai kuulla monta ankaraa sanaa, mutta hän puolustautui sillä, että hän oli yksinäinen pappi. Seurakuntaan kuului 1,400 talonpoikaa, ja he asuivat niin laajalla alueella, että hänellä oli kahdenkymmenen peninkulman matka sairaissa käydessään, ja hän alkoi sitä paitsi käydä vanhaksi.
Sen jälkeen muuttui Erik herra paljon lempeämmäksi miestä kohtaan.
Nuorukaiset kuulivat heidän äänensä, kunnes päivä alkoi sarastaa.
Kohta sen jälkeen kutsuttiin heidät kirkkoon.
Ritari oli sinne saapunut jo ennen heitä. Täydessä messuasussaan seisoi pappi alttarin ääressä. Hän rukoili Jumalan ja pyhän neitsyen siunausta sille hankkeelle, johon he aikoivat ryhtyä, ja kehoitti heitä muistamaan, että elämä ja kuolema olivat yksin Herran kädessä. Sen jälkeen seurasi lyhyt virsi, ja niin oli valtaava jumalanpalvelus lopussa, ja seurakunta palasi pappilaan syömään aamiaista.
Huhu ylhäisen vieraan tulosta oli kulkenut edeltä; uteliaisuus ja tavallinen halu valittaa hätäänsä oli houkutellut pappilaan kaikki ne, jotka suinkin kynnelle kykenivät.
Kaikki pyysivät puhutella ritaria, ja hän vastasi, että hän tahtoi illalla kuulla, mitä heillä oli sanottavaa; nyt oli hänellä tärkeämpää tehtävää.
Monet olivat tulleet jo edellisenä päivänä; he etsivät suojaa talleista, vajoista, aitoista, mistä suinkin löysivät. Nämä ja toiset äskensaapuneet seurasivat mukana kirkkoon; he kyselivät uteliaina, mitä nyt tuli tapahtumaan, ja pysyivät varovasti loitolla.