Ritari meni metsää kohden, ympärillään nuori parvensa ja koko väkijoukko jälessään.
Oli helppo käsittää, ettei heidän pesäpaikkansa voinut olla kaukana, ja ritari toivoi jälkien näyttävän hänelle tien.
Sattuma kuitenkin laati niin, että Olavi tunsi erään nuoren poikasen, joka kaksi kertaa oli ollut Viipurissa vierailleiden kerjäläisparvien mukana. Poikakin tunsi hänet.
"Minä voin tehdä sinut onnelliseksi!" kuiskasi hän salavihkaa pojalle.
"Älä kysy minulta!" sanoi tämä.
"Saat tulla olemaan Viipuriin."
"Se ei ole totta!"
"Pyhän neitsyen nimessä!"
"He tappavat minut!"
"Lähde mukanamme täältä."