"Sano ritarille: suoraan pohjoiseen sataneljäkymmentä askelta, vuorenseinän toisella puolen on puu, joka peittää luolan suuta, siellä on kymmenen henkeä."
Kurt kantoi ritarin vaippaa, hän antoi sen tälle, samalla salavihkaa suorittaen tehtävänsä. Oltiin nyt aivan metsän reunassa.
Ritari laski sataneljäkymmentä askelta.
Siinä oli vuorenseinä.
Kun hän kääntyi, näki hän hämmästyksen ja pelästyksen kuvastuvan yksinkertaisen joukon kasvoilla, ja hän ajatteli, että saattoi olla hyvä, jos he uskoivat yliluonnollisten voimain olevan hänen vallassaan.
Luolan suuta ei ollut vaikea löytää, mutta kun ritari taivutti syrjään sitä peittävät oksat, syöksyi kansa polvilleen ja kaikki huusivat yhdestä suusta:
"Jumala!"
Mitä olikaan hänellä enää pelättävää!
"Mene!" sanoi hän etumaiselle. "Kutsu ulos kaikki kymmenen, tahdon puhutella heitä teidän ollessanne läsnä."
Tämä oli toinen ihme. He lankesivat uudestaan polvilleen ja huudahtivat: