"Jumala!"
Sen jälkeen täytettiin hänen käskynsä, mutta kesti kauan, ennenkuin kutsutut tulivat.
Ritari oli nojautunut muuatta suurta puuta vasten, kymmenen asemiestä seisoi hänen kummallakin puolellaan ja Werner hänen vasemmalla puolellaan.
Vihdoin tuli pappi ulos, häntä seurasi nimismies, ruotumiehet ja muutamia vanhoja isäntiä.
Vaikkakin pappi näytti sangen kalpealta, oli hänen ulkonäössään ja olennossaan jotakin rohkeaa ja erityisesti uskonkiihkoista. Hänen katseensa oli kiinnitettynä ristiin, jota hän kantoi edessään, ja hän jupisi lakkaamatta:
"O pyhä Maria!"
Hänen tarkoituksensa näytti olevan ainoastaan kulkea ohi ritarin, toiset seurasivat häntä.
"Kunnianarvoisalla isällä on oikeus mennä, mutta kaikki muut pysähtyvät tänne!" huudahti Erik herra.
Silloin kohotti pappi ristin. "Enemmän täytyy kuulla Jumalaa kuin ihmisiä," sanoi hän. "Olen kutsunut heidät rukoukseen ja hartaushetkeen."
"Se saa lykkäytyä toiseen päivään."