"Ei, ei! Nyt on hetki käsissä!"
"Ette näytä tietävän, että olen maan päämies."
"Kadotettu olette, sillä olette polttanut kirkkomme ja tehnyt Herran kansan kodittomaksi."
"Siitä, että olen antanut kirkon palaa, vastaan hänen armonsa arkkipiispan edessä. Mutta nämä kuuluvat käskyvaltani alle, ja jolleivät he noudata käskyjäni, eroitan heidät heti omastani ja valtion palveluksesta. Sitten saavat he olla luonanne niin kauan kuin haluavat."
Nämä sanat tekivät melkein tenhoisan vaikutuksen; nimismies ja ruotumiehet vetäytyivät muun kansanjoukon luo, ja isännät seurasivat jälestä.
Papin silmät leimahtivat vihasta, mutta hänkin pysähtyi vähän matkan päähän.
Nimismies kutsuttiin.
"Ettekö ole saanut käskyjäni, että ruumiit on haudattava?" kysyi ritari.
"Olen, ankara herra", vastasi hän langeten ritarin jalkoihin.
"Miksei niitä ole toteltu?"