Polvistunut tyttö oli peittänyt kasvonsa käsillään, ikäänkuin olisi hävennyt näyttäytyä.
Gunilla rouva meni lähemmä. "Nouse, Elsa", käski hän.
"Jalo rouva, antakaa pahankurisen maata paikoillaan, hän ei ansaitse armoanne."
Muutamain asemiesten ja palvelijain saapuminen pihanpuolelta veti sen jälkeen huomion puoleensa. He kertoivat huomanneensa epäilyttäviä merkkejä, että muuan vene oli illalla laskenut linnan luo. Ei tornin- eikä linnanvartia ollut sitä huomannut, mutta portinvartia oli ensi kertaa kysyttäessä näyttänyt niin pelästyneeltä, että vaikkakin hän kielsi tuntevansa asiaa, oli sangen luultavaa, että hän tiesi siitä.
Kuultuaan kaikki todistukset käski Erik Turenpoika, että Pietari oli pidettävä vangittuna tornikamarissa huomiseen kuulusteluun saakka, ja muutamat palvelijat saivat salaisen käskyn pitää portinvartiaa tarkasti silmällä; sen jälkeen hän palasi puolisonsa kera linnanhuoneihin ja kansa hajaantui vähitellen.
Virkkamatta asiasta sen enempää meni herra Erik Turenpoika heti huoneeseensa, mutta Gunilla rouva oli nähnyt syvän huolen synkistävän hänen otsaansa; sitä paitsi eivät rippi-isän sanat ottaneet häipyäkseen hänen muistostaan: hänen oli valvottava herransa ajatuksia ja tekoja, hän oli osaksi niistä vastuunalainen.
Gunilla rouva oli äskettäin täyttänyt kaksikymmentä vuotta; hänet oli kasvatettu ankarassa ja vakavassa kodissa, jossa ei ollut tapana, että naiset puuttuivat miesten asioihin, mutta hänellä oli lisäksi luja ja ponteva tahto, ja jos oli kysymys velvollisuuden täyttämisestä, ei hän suurin kysellyt, mikä oli tapa.
Hän rohkaisi siis mielensä ja astui herransa luo.
Tämä oli avannut ikkunaluukun ja tuijotti synkkään syvyyteen. Ainoatakaan tähteä ei tuikkinut taivaalla. Merenlahdella ajelivat aallot toisiaan hurjaa vauhtia, myrskytuuli puuskui ulvoen niiden ylitse, ja rankkasateen keskellä kaatuilevat puut ja putoilevat oksat ikäänkuin osoittivat koko luonnon nousseen kapinaan.
"Poloinen isänmaa!" huokasi Erik Turenpoika. "Eikö sama pimeys peitä sinuakin? Eivätkö mahtavat voimat taistele keskenään sinua voittaakseen; mikä niistä on saava vallan? Milloin koittaa päivä, jolloin sinun taivaasi selkenee, myrsky asettuu, taistelijat tekevät rauhan ja yleishyvä tulee yleispyrinnöksi?"