"Langetkaa sitten herranne jalkoihin, pyytäkää häneltä saadaksenne jäädä tänne, luvatkaa tulla hänen nöyräksi ja alistuvaksi vaimokseen…"
"Sitä en uskalla!"
"Kyllä uskallatte!"
"Kun olen poissa, peseytyy pois häpeäpilkku, joka minun kauttani tahraa hänen kunniaansa ja hänen nimeään."
"Maailmallista! Turhuutta!" huudahti pappi vihastuneella äänellä. "Jos katumus voi lepyttää Jumalan, täytyy sen vielä enemmän riittää syntisille ihmisille! Mitä on kaikki teidän valtanne ja suuruutenne ja kuviteltu kunnianne hänelle, jonka edessä taivaalliset sotajoukot polvistuvat ja jonka astinlautana maa on! Hänelle ei ole ylhäisiä eikä alhaisia, rikkaita eikä köyhiä, hän tutkii sydämen salaisimmatkin aivoitukset; lankeamista täytyy seurata hyvityksen, katumusta parannuksen! Sellainen on hänen pyhä, muuttumaton lakinsa, ja hänen sanansa palvelijana sanon sinulle, nainen: pysy siellä, mihin Herra on sinut asettanut, vaali kotiasi, puolisoasi ja lapsiasi; täytä velvollisuutesi uskollisuudella, joka ei koskaan petä, rakkaudella, joka kaikki kärsii, kaikki uskoo, kaikki toivoo! Olkoon kaikki tämä katumuksen hedelmä, se on ainoa sovitus, joka kelpaa Herralle!"
Gunilla oli noussut, kalpeille poskille levisi heikko puna: "Tahdon heti mennä hänen luoksensa!" sanoi hän.
"Minä seuraan sinua!"
Mutta kun Gunilla tarttui vanhuksen käteen, kosketti tämä toisella kädellään hänen pukuaan.
"Ei tässä puvussa, se ei sovi sinulle."
"Minä pukeudun heti toiseen!"