"Ennen kokousta", jatkoi tuomiorovasti, "kokosi hän suurimmassa kiireessä sotajoukon ja marssi sen kera Kalmariin".
"Minulle on sanottu, että kaupunki avasi porttinsa hänelle."
"Niin se tekikin. Mutta linnaa ei ole helppo vallata; herra Hemming
Gadd valvoo sotatoimia kuten vanhan Sten herrankin päivinä."
"Ja Kalmarin kokous?"
"Siitä ei tullut mitään. Neuvoteltiin aselevosta. Strengnäsin piispa
Mathias ja Pentti Ryning saapuivat lähettiläinä Kööpenhaminasta.
Sillävälin kuningas kuletti niin Kalmariin kuin Borgholmaankin uutta
apuväkeä ja elintarpeita."
"Sitä odotinkin!"
"Tohtori Hemming oli silloin matkustanut Ölantiin ottamaan haltuunsa Borgholman linnan, ja Svante herra, joka ei luullut mitään vaaraa olevan lähellä, oli lähtenyt Kalmarista."
"Vihollisella oli helppo tehtävä."
"Lähetettiin pikaviesti Örebrohon, luultiin valtionhoitajan olevan siellä. Onneksi oli Märta rouva paikalla ja hän avasi kirjeen."
"Joka oli osoitettu hänen miehelleen?" puuskahti Gunilla.