"Kuten näette, jalo herra", jatkoi tuomiorovasti, "on täällä kuten tavallisesti kova kovaa vastaan, mutta onneksi näytään Ruotsissa saadun unionista kylliksi".
"Täällä Suomessa luulen valtionhoitajan suoriutuvan helposti", vastasi ritari.
"Se riippunee suureksi osaksi teistä!"
"Minä olen yhtä hyvä ruotsalainen kuin kuka tahansa!"
"Pyhä neitsyt olkoon kiitetty, silloin on asia pian ratkaistu."
"Muutamia ehtoja teen kuitenkin."
"Me voimme suostua niihin!"
"Esitän ne huomenna."
"Mutta jo tänään tahdon lähettää Svante herralle tiedon hyvästä asiain tilasta."
Erik Turenpoika oli sallinut puolisonsa ja Katarina neitsyen olla läsnä tässä keskustelussa, mutta sen kuluessa oli hän pitänyt edellistä tarkoin silmällä; Gunillan kasvot kuvastivat osanottoa, myötätuntoa, mutta ei mitään ynseyttä, ei mitään puolueellisuutta. "Ei, se on mahdotonta, minä en voi suostua!" huudahti Anna neitsyt kiihkeästi.