"Enemmän kuin sinä omaasi."
"Nyt ei ole lainkaan kysymys minusta, vaan omasta emännästäsi, jota kalvaa katkera suru sen johdosta, että olet pettänyt Hannu kuninkaan."
"Kuka niin sanoo?"
"Sehän on joka miehen suussa."
"Niinkö!"
"Kerrotaan myös, että linnanportit olivat suletut sinun palatessasi kotiin; ja kun avautit ne väkivallalla, seisoi Gunilla rouva vastassasi paljastettu miekka kädessään."
"No, aivanko ottelimmekin?"
"Ette, tiedän nyt, ettei se ole totta, mutta Anna Sparre, joka pelästyksissään sulkeutui makuukamariin, kertoo nuoresta neitosesta, joka kaatui taistelussa. Luulen sentähden tekeväni parhaiten kysyessäni sinulta, mitä minun on vastattava, kun minulta kysytään näin arkaluontoista asiaa."
"Vastaa, että kysymys oli sinulle liian arkaluontoinen; et voinut kysyä sitä."
Sten herran kasvot karahtivat punaisiksi. "Mitä taasen tulee Gunilla rouvan ajatuksiin, näyttää minusta soveliaammalta, että kysyt häneltä itseltään."