"Sinä sallit sen?"
"Kyllä, mielelläni!"
Samassa työnnettiin oviverhot syrjään ja nuori emäntä astui sisään. Hänellä oli useampia kirjeitä kädessään, ja hänen tavattomasti punoittavista poskistaan saattoi nähdä, että hän oli kiihdyksissään.
Luultavasti ei hän ollut pannut merkille, että sisällä huoneessa puhuttiin, sillä Sten herran nähdessään kävi hän sangen hämilleen ja sanoi aikoen vetäytyä takaisin: "Luulin teidän olevan yksin, herra."
"Jää tänne, rakas ystäväni", sanoi ritari ja ojensi rakastavaisesti hänelle kätensä.
Gunilla tarttui heti siihen ja katsoi kysyvästi häneen.
"Mitä kirjeitä olet saanut?"
"Isältäni ja äidiltäni; muuan on myös… David maisterilta."
"Niinkö!"
"Tahdotteko lukea ne?"