"Sitten luen ne ensiksi, mutta jää tänne siksi aikaa. Veljeni kysyisi mielellään sinulta jotakin, ja minä pyydän sinua vastaamaan välittämättä vähintäkään minusta."
Gunilla istuutui penkille ikkunan ääreen. Äänen nöyryys väistyi eräänlaisen emäntämäisen arvokkuuden tieltä, sitä luonnollisemmin, kun hän luuli, että kysymys oli häävalmistuksista.
Sten herra ei voinutkaan suoraan ja ilman valmistuksia tehdä sitä omantunnon kysymystä, joka hänellä oli huulillaan; sentähden hän pulassaan tarttui siihen mikä oli lähinnä, ja muutamain minuuttien kuluttua olivat molemmat kiintyneet keskusteluun siitä, kuinka pitkämatkaisia vieraita kutsuttaisiin.
Sillävälin syventyi ritari niin innokkaasti kirjeiden lukemiseen, ettei hän kiinnittänyt huomiota keskusteluun. David maisteri kirjoitti, mitä kaikkia vaaroja hän oli välttänyt paetessaan Viipurista melkein pahantekijän tavoin; hän oli jälleen mennyt Venäjälle, nyt hän oli sieltä palannut, mutta ennen lähtöään Ruotsiin, mihin tärkeät asiat häntä vaativat, tahtoi hän valmistaa Gunillalle tilaisuuden siihen hengelliseen lohdutukseen, jota tämä varmaankin huokaillen kaipasi, ja hän pyysi Gunillaa tulemaan Valmyran tuvalle seuraavana iltana auringon laskeutuessa. Hän ilmoittaisi siellä tärkeitä asioita.
Gunillan äidin kirje oli pelkkä valitusvirsi sen julman kohtelun johdosta, mitä hänen tyttärensä oli saanut kokea ja mistä hän oli David maisterilta saanut tiedon. Rouva Bese pyysi tytärtään palaamaan äitinsä luo hänen uskollisessa sylissään unhoittaakseen kärsimänsä häväistyksen.
Gunillan isällä näytti olevan toinen käsitys asiasta. Hän kirjoitti, että niin mielellään kuin hän näkisikin tyttärensä luonansa, tuli Gunillan kuitenkin miettiä tarkoin, ennenkuin erosi niin jalosta ja oikeamielisestä, vaikkakin ankarasta herrasta.
Ritarin ajatukset olivat niin kiintyneet lukemiseen, ettei hän pannut merkille keskustelua eikä niitä kysyviä katseita, joita Gunilla tuontuostakin heitti häneen. Nyt hän ne vihdoin huomasi ja ojentaen Gunillalle hänen vanhempainsa kirjeet sanoi hän: "Anna minun pitää kolmas kirje muutamia päiviä."
"Minulle on arvoa ainoastaan näillä", vastasi tämä.
"Kiitos, Gunilla, luottamuksestasi."
Gunilla loi herraansa rakkautta uhkuvan katseen.