Tämä kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. "Oletko vastannut veljeni kysymyksiin?"
"Kyllä, kyllä!" vastasi tämä sangen hämillään.
"Kaikkihan riippuu heistä itsestään", vastasi Gunilla. "Minä voin ainoastaan neuvoa."
"Mistä olette sitten puhuneet?"
"Häävieraista."
Ritari purskahti nauruun.
Sten herra oli saanut pahan yskänpuuskan, mutta sanoi sitten, että hän yhtyi veljeensä siinä, että on olemassa eräitä arkaluontoisia kysymyksiä, joita ei voi tehdä.
"Sitten tahdon tehdä sen tällä kertaa puolestasi", huudahti ritari vilkkaasti. "Näetkös, Gunilla, hän on utelias tietämään, kuinka sellaisina murrosaikoina kuin nykyinen voi mies sopia vaimonsa kanssa, jonka hän on noutanut vihollismaasta."
Gunilla loi silmänsä maahan, hän hengitti kiihkeästi.
"Etkö tahdo sanoa sitä meille?"