Herrasväen tieltä väistyi joukko nöyrästi syrjään, mutta nämä pysähtyivät ainoastaan etevimpäin kojujen eteen, ja mitä ostettiin, se jaettiin palvelusväelle.
Niilo ja Åke herra kulkivat verkalleen kojujen välitse, heitä ympäröi niin taaja palvelija joukko, ettei ollut lainkaan helppo asia nähdä, oliko naisiakin piirin keskellä. Kivenheiton päässä kylän ulkoreunasta näkivät ne koko joukon valkotakkeja, päissä karkeat huopahatut, ja tämä joukko tuli hitaasti heitä vastaan.
"Tuolla he ovat!" kuiskasi Niilo herra vierustoverilleen. "Nyt on oltava varuillaan!"
Parvi liikkui yhä eteenpäin.
Pitkätakit asettuivat keskelle heidän tietänsä.
"Tieltä pois!" huusi Niilo herra.
"Me vaadimme veroa!" vastasi eräs ääni.
"Mitä veroa?" kysyi Niilo herra.
"Avatkaa rivit!"
"Tässä on vero!" huusi edellinen jälleen. "Kuoliaaksi ammuttu lintu, joka, niin ylen koristeltu kuin onkin, ei kuitenkaan ole muuta kuin haaska; kauppahinnan, joka sillä on kaulassaan, heitämme antajalle vasten naamaa!" Ja näiden sanojen jälkeen lensi leivonen vielä kerran korkealle ilmaan ja putosi sitten vihollisten joukkoon.