Ritari pudisti päätänsä vastaamatta mitään.
Kunpa Märta olisi edes saanut kätensä irti. Hän tunsi, kuinka ritarin kädet olivat väliin polttavan kuumat, väliin kylmät, ja hän tunsi levottomuutta ja pelkoa.
"Mutta jos kysyn häneltä — veljeni tietämättä — kysyn häneltä, jota rakastan, onko veljeni ennen pyytänyt hänen sydäntään ja uskollisuuttaan, eikö minulla ole oikeus odottaa avomielistä, vilpitöntä vastausta?" Hän piti lujasti tytön kädestä.
"Kyllä aivan varmaan", vastasi tämä ja tahtoi vetää kätensä pois.
"Ei, ei, älkää vielä!… Sanokaa minulle, onko veljeni jo puhunut hänelle rakkaudestaan?"
"En minä tiedä", vastasi Märta yhä enemmän hädissään.
"Kuka nainen ei sellaista ymmärtäisi. Ajatelkaa vain miestä, joka on kosinut teitä."
"Sitä ei ole tehnyt kukaan."
"Ei kukaan!" huudahti ritari kiihkeästi.
"Ei, ei kukaan!"