"Tahdotte kyllä — minun tähteni", lisäsi Märta hiljempaa.
"Sinun tähtesi?" Hän kietoi käsivartensa lujasti morsiamensa ympärille ja painoi pitkän suudelman hänen huulilleen.
Åke päästi huudahduksen ja riensi ovelle. "Näetkös", sanoi ritari, "juuri siksi emme voi olla yhdessä; olisimme molemmat mustasukkaiset toisillemme, ja mustasukkaisuus synnyttää vihamielisyyttä; sentähden täytyy meidän ainakin jonkun aikaa elää erillämme, se olisi Åken pitänyt ymmärtää."
"Tuolla hän ratsastaa ulos pihasta!" huudahti Märta. "Hän lupasi kuitenkin minulle…" Ja hän juoksi parvekkeelle huutaen: "Åke, Åke!"
Mutta tämä jatkoi ratsastustaan ja ainoastaan huiskutti hänelle hattuaan.
Kun Märta palasi takaisin, olivat hänen silmänsä kyynelissä.
"Olisit varmaan nähnyt mieluummin, että minä olisin lähtenyt pois ja hän jäänyt tänne", lausui ritari katkerasti.
Märta katsoi häneen. "Luuletteko tosiaankin tulevanne onnelliseksi minun kanssani?" kysyi hän nöyrästi.
"Tiedän vain, että rakastan sinua niin suuresti, että tahtoisin mieluummin olla kirottu kuin luovuttaisin sinut jollekin toiselle."
Märta kääntyi väristen hänestä pois. Isänsä käskystä täytyi hänen sitten tehdä kiertokulku markkinoille.