Niilo herra sai sillaikaa tilaisuuden kertoa kahakasta Otto Rudin kanssa, eikä hän suinkaan jättänyt tällöin koristelematta omia urotekojaan.
Puolipäivän aikaan lähdettiin vihdoin matkalle; Niilo Ragvaldinpojalla oli ainoastaan puolen päivän matka. Ritari olisi tosin mielellään saattanut heitä kotiin Ragvaldsbrohon, mutta hän ei tahtonut, että Åke joutuisi kovin paljon ennen ja ehtisi esittää asian vanhuksille ylen epäsuotuisassa valossa, ja sentähden täytyi hänen erota matkaseurastaan; mutta sitä ennen oli hän melkein uhaten pakoittanut Märtan moneen kertaan sanomaan, että rakasti häntä.
Millä helpoituksen tunteella Märta näkikään hänen poistuvan! Niilo herra tyttärensä ja seurueensa kera kannusti nyt ratsujaan ehtiäkseen kotiin ennen päivänlaskua.
Märtan äiti, Anna rouva, oli jo kaukaa kuullut kavioiden kopseen, ja hän seisoi jo pihalla toivottaakseen tulijat tervetulleiksi.
"Jumala ja hänen enkelinsä olkoot kiitetyt siitä, että olen saanut teidät takaisin!" huudahti hän. "Ette voi paljoakaan käsittää, kuinka peloissani olen ollut."
"Te naiset näette kummituksia keskellä päivää!" huudahti Niilo herra.
"On tapahtunut ainoastaan ilahuttavia asioita."
Neitsyt syleili melkein loputtomiin äitiään ja sisariaan; viimeksimainituilla oli tehtävänä tuhansia kysymyksiä, edellinen näki heti, että jotakin merkillistä oli tapahtunut.
"Mitä Märtalle on tapahtunut?" kysyi hän innolla.
"Tyttärelläni on ollut kolme kosijaa samana päivänä", vastasi Niilo; "hän on nyt minun suostumuksellani kihlattu yhdelle heistä".
"Hänen nimensä?"