"Tosin hän on ilmaissut haluavansa vetäytyä pois maailmasta ja mennä luostariin, mutta minun vakavat esitykseni ovat saaneet hänet pysymään kunnianarvoisan isän luona."
"Kerrotaan huhuna, että hänen armollaan on kovia koettelemuksia ja että hän saa lohdutusta ainoastaan keskustelemalla erään vanhan papin tai lähetyssaarnaajan kanssa…"
"Niin, isä Johanneksen. Hänellä sanotaan olevan salaisen parannusvoiman. Luultavasti hänen armonsa alavuus köyhiä ja vähäväkisiä kohtaan on antanut aiheen niin perättömiin juttuihin."
"Luultavasti!"
"Kustaalla on ollut onni oleskella pitkät ajat yksissä kunnianarvoisan isän kanssa", huomautti Erik-herra ylpeyden vivahduksella.
"Sanotaanpa hänen valinneen hänet seuraajakseenkin", lisäsi Niilo herra.
"Jos Herra katsoo minut siihen kelvolliseksi", vastasi Kustaa tehden ristinmerkin.
"Teistä varmaankin tulisi Tanskan ystävä."
"Minä olen jo!"
"En suinkaan unohda ilmoittaa tästä nuorelle kuninkaalle, ja olkaa varma siitä, että hän voi mahtavasti edistää ylentymistänne."