TULEVAISUUDEN KAJASTUKSIA.
Eräässä pienessä Kalmarin linnan huoneessa, jonka seinät olivat verhotut kultatapeteilla ja lattiat peitetyt kallisarvoisilla matoilla, istui kolme miestä kiintyneenä vakavaan keskusteluun.
Taiteellisin leikkauksin koristetulla pöydällä oli kolme hopeapikaria ja pieni kannu samaa metallia, täynnä jaloa unkarilaista viiniä.
"Teidän saapumisenne oli minulle yhtä tervetullut kuin odottamaton", virkkoi linnanpäällikkö Niilo Gedda, "ja ennenkuin jatkamme keskustelua, pyydän toivottaa teidät tervetulleeksi tarjoamalla pikarin viiniä".
"Näyttää kenties sopimattomalta, että olen tuonut poikani mukanani", vastasi herra Erik Trolle, "mutta kun hän on matkalla vieraaseen maahan…"
"Kustaa herra näyttää minusta voivan puolustaa oikeutta ja olla mukana keskustelemassa niistä tärkeistä asioista, jotka koskevat isänmaata, mutta teetteköhän viisaasti, nuori sukulaiseni, jättäessänne maan näin tärkeänä murrosaikana?"
"Se vakava kutsumus, johon olen antautunut, vaatii ankaria opintoja", vastasi nuorukainen, "ja jalo suosijani, hänen armonsa arkkipiispa, on lämmöllä puolustanut palaamistani Roomaan".
"Hänen armonsa voi hyvin, toivoakseni?"
"Valitettavasti ei. Tietoisuus kaikesta siitä pahasta, mitä tapahtuu, koskee syvästi hänen mieleensä."
"Ja hänen hurskas hoitajattarensa, hyvä rouva Bonti, onko hän vielä paikoillaan?"