"Kahdenkolmatta vuotias."
"Ja niin viisas jo! Kaikkien pyhimysten nimessä, teistä on tuleva jotakin suurta aikanaan!"
"Välikappale mahtavamman käteen."
"Teillä näyttää olevan tarmoa sekä tahdossa että toimessa, mutta niin paljon kuin se lupaakin vastaisuudessa, ei se levitä mitään valoa nykyisyyteen, joka päinvastoin näyttää synkemmältä kuin ennen."
Erik herra huokasi syvään. "Siltä minustakin näyttää", sanoi hän luoden katseen poikaansa. "Mieliala Tanskaa vastaan ei ole koskaan ollut niin kiihtynyt kuin nykyään."
"Kuten kai tiedätte, on Ruotsin neuvosto valittanut monien väärinkäytösten johdosta…"
"Hahaha!" nauroi Niilo Gedda. "Heitä sapettaa se, että sopimuksesta välittämättä olen revityttänyt laitetut suojukset ja nostattanut pois upotetut kiviarkut täällä Kalmarin edustalla, mutta niin kohdellaan pettureita ja lupaustensa rikkojia. Niin ankarasti kuin menettelenkin, on melkein mahdotonta kantaa linnaveroa kurjalta rahvaalta."
"Hätä ja köyhyys on suuri", huomautti Erik herra.
"Odottakaas, täällä kai tulee pahempaakin. Armollinen kuninkaani on kutsuttanut suuren joukon ulkomaalaisia henkivartioita."
"Niin puhutaan yleiseen", virkkoi Kustaa herra, "ja sanotaanpa kuninkaan ilmeisine merirosvoineen kiduttaneen ja rääkänneen niitä ruotsalaisia vankejaan, jotka on otettu merellä. Edelleen sanotaan, että kaikkialla Tanskassa ja Saksassa on vilpitön Sten herra julistettu valehtelijaksi ja petturiksi."