"Nyt on minun aika ajatella lähtöä", virkkoi Kustaa nousten. "Ennen yön tuloa täytyy minun tehdä matkaa hyvä mokoma."
Niilo herra puristi lujasti hänen kättänsä. "Kiitän teitä sydämestäni niin suuriarvoisesta tuttavuudesta; te näytätte minusta tämän maan aamutähdeltä."
"Taivas suokoon minulle voimaa toteuttaa teidän toivomuksenne", vastasi nuorukainen häveliäästi.
Hän syleili sitten isäänsä.
"Saanko mitään terveisiä mukaani kotiin?" kysyi tämä.
"He olivat aivan liian iloisia lähtöni johdosta", vastasi Kustaa herra, "mutta se ei estä minua toivottamasta heille kaikkea hyvää". Näin sanoen poistui hän nopeasti huoneesta.
"Mikä onnellinen isä te olette!" huudahti Niilo herra ja katsoi ihaillen nuoren miehen jälkeen.
"Sangen onnellinen", vastasi Erik herra huoaten.
"Onko teillä useampia poikia?"
"Toiset lapset saivat surmansa äitinsä kanssa."