"Ah! Kustaa herra on äitiinsä?"
"Hän on äitinsä elävä kuva."
"Harvinainen nainen!"
"Sangen harvinainen."
"Mutta ankara?"
"No, niin… hieman…"
"Muistelen kuulleeni, että hän oli mustasukkainen. Te olette ollut erittäin kaunis mies, Erik herra."
Mahdollisesti kuuli tämä hengessään silkkihameen kahinan, sillä hän vastasi sangen hämillään: "En muista antaneeni syytä…"
"Varmaankin annoitte", nauroi Niilo herra, "mutta johan olette aikoja ollut uusissa naimisissa?"
"Viisitoista vuotta."