"Niin sanoit minulle!"
"Kadotin sen ollessani viimeksi Norjassa."
"Ja nyt lähetetään se minulle."
"Kuka…?"
"Niin, kuka?"
"Sitä en todellakaan tiedä."
"Enkä minä välitäkään siitä." Näin sanoen repi Märta kirjeen pieniksi palaisiksi.
"Nauha on minun!" sanoi hänen herransa ja tahtoi ottaa sen.
"Välitättekö sellaisista lapsellisuuksista?"
"Se on varastettu minulta", sanoi hän, "nyt voin ymmärtää, missä tarkoituksessa".