"Tietääkö arkkipiispa sen?" kysyi Märta rouva nauraen.
"Enpä luule. Elektus kirjoittaa, että häntä vaivaavat kovat ahdistukset. Ainoa, joka vaikuttaa tyynnyttävästi häneen, on vanha lähetyspappi, Johannes. Mutta Hemming Gadd ei myöskään voi tulla ilman häntä toimeen. Isä Johannes näyttää tulevan välttämättömän tarpeelliseksi heille molemmille."
Märta rouva istui äänetönnä mietteissään. Äkkiä hän otti kirjeen taskustaan ja ojensi sen herralleen:
"Kas tässä, tämä on lähetetty minulle, mutta se on herralleni."
Svante herra avasi sen nopeasti ja luki:
"Hyljätty antaa takaisin sen, mikä kerran kuului teille."
Kirjeessä on pieni sininen nauharuusuke.
Svante katsoi kummastuneena Märtaan. "Tiedätkö arvoituksen selityksen?" kysyi hän.
"Lahjoitin sen sinulle monia vuosia sitten. Katsos, takapuolella on:
M. I."
"Se oli muistikirjan välissä, joka minulla oli aina taskussani."