"Moni pappismies on kantanut miekkaa ennen häntä."
"Mutta pannut sen pois jälleen, mikä ei näytä olevan Hemming herran tarkoitus."
"Joku on puhunut sinulle pahaa hänestä." Märta rouva punastui hieman.
"Arkkipiispa…"
"Se vanha kettu! Luotatko häneen?"
"Maan kaikki piispat ovat samaa mieltä."
"Kieltämättä on hän isänmaan ystävä, jolle vain harvat vertoja vetävät!" huudahti Svante herra lämmöllä. "En puhu nyt siitä, mistä minun persoonallisesti on häntä kiittäminen, mutta kuka uhrautuu samassa määrin kuin hän, kuka halveksuu herjauksia ja täyttää velvollisuutensa kuten Hemming Gadd?"
"Jos meillä on Jumala kanssamme ja lujia, luotettavia ystäviä, tarvitseeko meidän silloin pelätä?"
"Ei, tosiaankaan! Näin hän kirjoittaa." Svante herra otti esiin kirjeen ja luki: "Olkaa hyvässä turvassa. Kun olette noussut hevosen selkään, niin älkää antako tehdä itsestänne jalkamiestä. Te olette jalo herra, ylväs mieleltänne, ja kokonainen kuningaskunta on teidän käsissänne. Sopii huonosti laskeutua nyt alas ja päästää toinen ratsastamaan. — — — Olkaa hyvällä mielellä, ja kaikki käy hyvin."
"Eikö hän kirjoita mitään muuta?"
"Kyllä, hän kirjoittaa, että Kalmarin linnan päälliköllä, herra Niilo Geddalla on ollut vieraanaan herra Erik Trolle, jolla oli mukanaan poikansa Kustaa, ja että tämä 22-vuotias nulikka on osannut olla siinä määrin arkkipiispan mieliksi, että tämä korkea herra on määrännyt hänet seuraajakseen, ja että rouva Bonti on taannut hänelle paikan, ja hän sitä vastoin luvannut, että jalo rouva julistetaan pyhimykseksi kuolemansa jälkeen."