"Mitä muuta he voivat, jos heidän erivapautensa Tanskassa ja
Ruotsissa lakkautetaan ja heidän omaisuutensa pannaan takavarikkoon?
Eikö ollut niin kolme vuotta sitten?"
"Oi, jospa he tahtoisivat nousta sotaan!"
"Lyypekki tekisi sen, jos toiset kaupungit tahtoisivat tulla mukaan. Se on tähän asti kaikista kielloista huolimatta jatkanut kauppaa meidän kanssamme, mutta nyt, kun Hannu kuningas on naulauttanut valtiokirousjulistuksensa heidän raatihuoneensa ja kirkkojensa oville…"
"Missä hän selittää, että Ruotsin valtionhoitaja on tehnyt majesteetinrikoksen", lisäsi Märta rouva halveksivasti hymyillen. "Ettekä ainoastaan te, herra, vaan kaikki valtakunnan parhaat miehet."
"Maa on tyyten köyhdytetty, sen tärkeimmät linnoitukset vihollisten käsissä, monet sen suurmiehistä ovat salaisia Tanskan puoluelaisia."
"Teillä on parhaat ystävänne Taalainmaassa", sanoi Märta rouva pitkän äänettömyyden jälkeen.
"Minä olenkin aikonut lähteä sinne, mutta ennen kaikkea täytyy meidän vallata Kalmari takaisin."
"Elektus ei lyöne mitään laimin."
"Ei, hän on tosiaan minun ystäväni. Sentähden on hän yhtä vihattu kuin pelättykin."
"Täytyy myöntää, ettei hän ole pappi eikä piispa, vaikka hän kantaa arvomerkkejä."