"Se ei ole totta!"
"Antakaa minun puhua loppuun! Hänen armonsa arkkipiispan emäntä minut on kutsunut!"
"Kuinka olet hänet tullut tuntemaan?"
"Jo nuorena!"
"Jos tämä tulee hänen armonsa korviin, niin millaisen rangaistuksen luulettekaan teitä odottavan?" kysyi ritari kääntyen vielä kerran miehiin, jotka olivat kerääntyneet yhteen kasaan ja vapisevin polvin ja kalpein poskin ajattelivat ilkityönsä seurauksia.
Aivan kuin yhteisestä mielijohteesta heittäytyivät kaikki polvilleen ritarin eteen ja huusivat: "Armoa!"
"Jos tahdotte olla vaiti siitä, mitä on tapahtunut, niin minä palkitsen teille sen", lupasi Svante herra vanhalle naiselle.
"Olen kyllä vaiti", vastasi tämä.
"Ottakaa sitten heti risukuormanne ja lähtekää täältä!"
Miehille ei tarvinnut tätä sanoa toiseen kertaan. Tuokion kuluttua ei paikalla enää ollut muita kuin nainen ja molemmat ritarit. (Sten herra oli saanut tämän arvon jo viisivuotiaana.)