"Metsien, vuorten henget!"
"Oletko nähnyt ne?" kysyi Sten innokkaasti.
"Olen, herra, ja ne sanoivat minulle, että ken vieraalla maaperällä ensiksi kysyi minulta heistä, hän oli kutsuttu kasvamaan nuoreksi, suureksi puuksi, jonka lehvien alla kokonainen kansa oli etsivä suojaa. Mutta hornan kaikki voimat varustautuvat kaatamaan tämän nuoren puun, tuhannet vaarat tulevat sitä ympäröimään. Minut on valittu raivaamaan muutamia pois, mutta on tuleva toisia, joille minä en voi mitään, sillä minun aikani on jo lopussa."
"Kenestä puhut?"
"Sinusta, herra!"
"Tunnetko meidät?"
"Kuka erämaan vaeltaja ei tuntisi kirkkainta taivaan tähdistä, vaikkei tietäisikään, kuinka hänen on sitä nimettävä."
"Joku on sanonut sinulle nimemme!" huudahti ritari.
"Kenties senkin, että teillä seuraavana aamuna on oleva pitkä keskustelu hänen armonsa kanssa?" tuumi eukko kysyen.
"Mitäs muuta varten minä olisin tullut tänne?"