"Siitä on koituva suuria asioita."
"Sitä toivon!"
"Ei teidän käsityksenne mukaan. Mitä tulee tapahtumaan, se on ainoastaan keino Väkevän, Tutkimattoman kädessä!"
Sillävälin oli jo tullut melkein pimeä. Kaikki kolme olivat verkkaan astuskelleet piispantaloa kohden. Nyt nousi kuu yli metsänlatvojen ja heitti lumo valonsa maisemalle. Kappelin kupariristi kirkastui siitä niin, että näytti aivan säteilevän valoa ympärilleen.
"Katso", mutisi nainen, "vanha on katoava ja uusi on tulossa!"
Ritari meni nopeasti häntä lähemmäksi, pani kätensä hänen olalleen ja sanoi: "Valmyra!"
Äsken niin joustava, ylväs olento lyyhistyi kyyryisilleen. "Mitä tahdotte?" kysyi hän.
"Olet nyt kristityssä maassa!"
Valmyra pudisti päätään.
"Epäiletkö sitä?"